Ei vittu oon isättömän, tyhmän sekatyömiehen ja pienviljelijän tyttären vähämielinen ainoa poika. Ikäni olen kailottanut ettei perintötekijöillä ole merkitystä, ettei lahjakkuutta ole.
Lahjakkuutta ei ole minussa eikä muissakaan köyhien pennuissa. Viiskymmentäkolme ja puoli vuotta olen yrittänyt teeskennellä ihmistä ja tänä yönä perseenikin sille nauraa.
Ehdottoman varmaa on: ihastumisen transsi ei kestä kauaa. Sen jälkeen parhaassa tapauksessa sietää arkista kumppaniaan, mutta luultavasti siitä tyypistä tulee kestämättömän rasittava.
Suhde toimii vain yhden yön kerrallaan. Jos suhteet risteävät, kaikki ovat joskus onnellisia. Mutta en minä tiedä, ei jaksa panostaa, ei jouda. Ainoa vaan että on kovin turhaa.
Ei millään jaksaisi huomisia.
Ihmisen elämän ja eläimen elämän ero on mutkikkuus. Eläin tekee asiat tarvejärjestyksessä. Ihmisen on pakko noudattaa aikataulua.
Siksi ihminen vieraantuu. Ei ole nautinto kusaisemisen sijasta suorittaa aamutoimet, nälän tyydyttämisen sijasta “nauttia” aamiaista, kirmailun sijasta käydä lenkillä, saaliin kimppuun säntäämisen sijasta kuitata työttömyyskorvausta. Elämä.
Sen voi itse päättää.
Kuolasuutantat jopa päättäjätasolla kirkuvat joka tapahtuman jälkeen että riittää ymmärtäminen ja pehmeät asenteet. Kova kovaa vastaan!
Ihan totta, miten voi ratkaista ongelmaa ellei ymmärrä?
Miten ihmisen epätoivo korjataan, yhteisön itse tuottama umpikuja avataan, ellei ihmistä ja tilannetta ymmärretä? Kukaan ei huvikseen tee itsemurhaa. Kukaan ei vihaa ilman syytä. Jos viha johtaa siihen, että koetut pahat kostetaan yhtä syyttömille kuin itsekin on (esimerkiksi koulukiusattuna) ollut, täsmälleen samanlaatuinen ratkaisu on ryhtyä kohteettomiin rankaisu- ja rajoitustoimiin niinkö vitun ameriikassa.
Koulukiusaaminen vaikuttaa minun elämääni tänäkin päivänä. En tunne eläväni omassa maailmassa, tämä on öykkärien ja pakottajien maailma, jossa aseettoman pitää koko ajan paeta ja väistellä. Ja olisin ilman muuta aikoinani tappanut kiusaajani, jos olisin saanut hyppysiini pyssyn. Niin olisivat muutkin nuoret koulukiusatut. Se on ihmisen reaktio: pelko, viha pelon aiheuttajaa kohtaan ja tarve päästä siitä eroon.
Muut keinot löytyvät ymmärtämisen kautta.
Hetkeksi ei yskintä taukoa. Pumppu ei jaksa. Haistakaa kaikki vittu jos kuolen. En ollu teijjän kaveri.
Seinillä silvottu soppi
jossa lamput likaavat pimeyden nuhaisella loisteella
Silmäni eivät jaksa päästää
valoa päähän
Kävin ihmisten luona
Onko minun vastuullani ettei heillä edisty kuin harha
luulo että
että
Huomaan taas yrittäväni tarjota elämille tarkoituksia
Ota lunkisti, mä,
ei tarvitse pingottaa
Anna anteeksi
on pyyntö tai käsky
joka on ällöttävä väärinkäsitys
Olen väärässä
seurassa.
On viikonloppu, vapaapäiviä, ja vaellan Oulussa ja Impivaarassa. Asunnonnysässä unohdan mitä pitäisi tehdä, sillä ei mitään, ja katson elokuvaa muiden elämästä.
Aikaa kuluu. Se on sitä jota käytän. Sitä ei enää tehdä, sitä ei saa mistään lisää.
Pidän ihmisistä ja näen että he ovat tuolloisia hetkiä ja vaiheita.
Ainoa mitä en oikein muista on että tämä on kaikki omaani. Minä päätän. Minä päätän päiväni. Nyt tosin yön.
Unohdan että joku sytyttää uuden ihmisen loppuunpoltetun tumpista. Unohdan että rasiasta putosi käyttötarkoitus ja ohje, kun minut otettiin esille. Unohdan asiani kun vuoroni vihdoin koittaa. Unohdan avaimet mutten muista sitäkään olinko tulossa vai menossa, pitikö avata vai lukita.