Kummallista unohtaa

On viikonloppu, vapaapäiviä, ja vaellan Oulussa ja Impivaarassa. Asunnonnysässä unohdan mitä pitäisi tehdä, sillä ei mitään, ja katson elokuvaa muiden elämästä.

Aikaa kuluu. Se on sitä jota käytän. Sitä ei enää tehdä, sitä ei saa mistään lisää.

Pidän ihmisistä ja näen että he ovat tuolloisia hetkiä ja vaiheita.

Ainoa mitä en oikein muista on että tämä on kaikki omaani. Minä päätän. Minä päätän päiväni. Nyt tosin yön.

Unohdan että joku sytyttää uuden ihmisen loppuunpoltetun tumpista. Unohdan että rasiasta putosi käyttötarkoitus ja ohje, kun minut otettiin esille. Unohdan asiani kun vuoroni vihdoin koittaa. Unohdan avaimet mutten muista sitäkään olinko tulossa vai menossa, pitikö avata vai lukita.

) Your Reply...

You must be logged in to post a comment.

%d bloggaajaa tykkää tästä: