Seinillä silvottu soppi
jossa lamput likaavat pimeyden nuhaisella loisteella
Silmäni eivät jaksa päästää
valoa päähän
Kävin ihmisten luona
Onko minun vastuullani ettei heillä edisty kuin harha
luulo että
että
Huomaan taas yrittäväni tarjota elämille tarkoituksia
Ota lunkisti, mä,
ei tarvitse pingottaa
Anna anteeksi
on pyyntö tai käsky
joka on ällöttävä väärinkäsitys
Olen väärässä
seurassa.
Vituttaa kun ei nää lukee, sitä vaa.
Kuolasuutantat jopa päättäjätasolla kirkuvat joka tapahtuman jälkeen että riittää ymmärtäminen ja pehmeät asenteet. Kova kovaa vastaan!
Ihan totta, miten voi ratkaista ongelmaa ellei ymmärrä?
Miten ihmisen epätoivo korjataan, yhteisön itse tuottama umpikuja avataan, ellei ihmistä ja tilannetta ymmärretä? Kukaan ei huvikseen tee itsemurhaa. Kukaan ei vihaa ilman syytä. Jos viha johtaa siihen, että koetut pahat kostetaan yhtä syyttömille kuin itsekin on (esimerkiksi koulukiusattuna) ollut, täsmälleen samanlaatuinen ratkaisu on ryhtyä kohteettomiin rankaisu- ja rajoitustoimiin niinkö vitun ameriikassa.
Koulukiusaaminen vaikuttaa minun elämääni tänäkin päivänä. En tunne eläväni omassa maailmassa, tämä on öykkärien ja pakottajien maailma, jossa aseettoman pitää koko ajan paeta ja väistellä. Ja olisin ilman muuta aikoinani tappanut kiusaajani, jos olisin saanut hyppysiini pyssyn. Niin olisivat muutkin nuoret koulukiusatut. Se on ihmisen reaktio: pelko, viha pelon aiheuttajaa kohtaan ja tarve päästä siitä eroon.
Muut keinot löytyvät ymmärtämisen kautta.