Vasemmistolaisuus ei toiminut, koska se edellytti niin täydellistä yksimielisyyttä.
Oli siis tietysti useita vasemmistolaisia suuntauksia, mutta suuntauksen sisälläolijat tunsivat olonsa turvalliseksi vain ollessaan kaikesta samaa mieltä. Siksi ei voinut olla mitään mieltä ennen kuin selvitti porukan fiksuimmalta, mitä mieltä piti olla. Tämä taas kysyi isommiltaan.
Siksi ei voinut olla samaa mieltä todellisuuden kanssa, ja siihen kaikki kaatui.
Nyt ei ole vasemmistolaisuutta, ja se on hyvä, sillä se tapettaisiin.
Nyt voi olla todellisuuden kanssa samaa mieltä. Ja olla samalla puolella muiden ihmisten kanssa, olivat nämä vasemmistolaisia tai eivät. Mieluummin eivät, sillä vasemmistolaisuutta ei kannata jäädä itkemään.
Kannattaa poimia raunioista se mikä on tarpeellista, tai oikeastaan elintärkeää.
Minä pidän ihmisistä. Se on elintärkeää.
Oikeistolainen halveksii ihmistä.
Oikeistolaisuus on olemassa, vaikka sen vastassa ei enää löydykään vasemmistolaista, vain mytty verisiä punaisia vaatteita.
Oikeistolaisen vastassa ei näy mitään, mutta hänen ympärillään on kuusi miljardia elämää. Nämä kuusi miljardia eivät edes juuri tiedä toisistaan, he vain hengittävät ihmisyyttä, joka tulee rutistamaan oikeistolaisuuden tohjoksi. Vain tulemalla lähemmäs.