Ja lataan tänne kikkeliharjoitelmia:

Nykyään on paljo hyviä naisihmisiä jotka vetää ahistuneena viinaa.

Mun teoria on että se on tasa-arvoistumisen syy.

Naisen ei ole pakko enää noudattaa naisen roolia. Joten hän noudattaa miehisempää käyttäytymistyyliä. Vaan se ei sovikaan perille asti. Ja sitte, alitajuisesti alkaa vituttaa olla nainen. Kaikki naisuudessa on joko vastenmielistä ämmämäisyyttä tai yhtä vastenmielistä telaketju-wicca-feminismiä.

Miehyys on myös vastenmielistä, eikä onnistuisikaan naisena.

Siksi lesbous miellyttää. Vain toinen nainen voi olla epä-ämmämäinen ja epämiessovinistinen. Siksi miesten homous miellyttää naisia ja tyttöjä: miestä rakastava mies ei matsoile tosissaan, vaan ironisesti. Ehkä homouskin on joskus vain reaktio ällöttävään alistamiskulttuuriin.

Ja luultavasti muutama mieskin tykästyy lesbonaiseen mainistuista syistä. Pitäisi oikeasti kehittää kolmas sukupuoli, joka tosin haiskahtaisi pahasti hipeiltä. Melkein tekisi itsekin mieli piestä tämmöinen epämiehekäs ja epähinttarimainen naistenymmärtäjä.

Mistäs löytäis reippaan bin.

Minulta ei puutu mitään.

On työ. Ja palkka.

Rauha. Tärkeintä kuitenkin, sillä se tarkoittaa myös rauhallisuutta.

Koti (vaikka ränstynyt).

Apuraha jolla duunailla.

Riittävän terve.

Osaan jo.

Ymmärrän jo.

Tässä, kämpillä, pystyn ajattelemaan. Kun äsken olin opiskelijoiden parissa, mieli salpautui eikä muistanut mitään. Käsittämätön ja varsinkin Kiikala-oleilun jälkeen tuskallinen tilanne. Siellä sentään pystyi kelaamaan katkoitta. Luulin taas väärin että töihin on mutkatonta ryhtyä.

Pieni virkeys kesti vain vuorokauden verran. Liminka jotenkin jähmettää ja likaa. Jotain on keksittävä. Liikunta lienee ainut.

Aloin napsia kulumavaurionparannuspillereitä. Ne on tehty äyriäisistä. Jos ne auttaa kävelykipuun, ne auttaa sitten paljoon muuhunkin. Iltapäivällä on jo valoisampaa ja pystyy lähtemään kävelylle.

Mutta naapuri ei tuosta ennalleen toivu. Liikaa koki. Todellisuus muistuttaa että älä ihminen luule. En sitte.

Itsepetos vain elää toivossa. Tien päässä tie loppuu.

Kun resurssienhallinta tämän tästä kaatuu yritettäessä siirtää tiedostoja kansiosta toiseen, Microsoft alkaa tarjota ratkaisua:

Hyi vittu mistä ihmiset pakotettaan maksamaan järjettömiä hintoja.

Nörtit, tehkää nyt piirtelyblogi johon suoraan piirrellään ja myös kommentoidaan piirroksin. Mää en skannaa enää mitään.

Työpäivä loppuu ja muutun turhaksi.

Mitä tehdä? Kävellä kopperoon, syödä teollisuusravinteita, nukahtaa hetkeksi ja herätä epäystävälliseen iltaan. Edessä ikuisuuden laajuinen mustuus, välinpitämättömyys, taju.

Puut pois, sähkö virtaa.

Pitäis valittaa mutta ei tätä kukaan lue, ja valittaminen on aiheetonta.