Nuo muutamat kirjoitukset, no en viitsi katsoa mitä niissä on. Mutta sarjispuoli alkaa hahmottua mielekkääksi.
Sekä liian matala että korkea verensokeri muuttavat mielialaa ja käytöstä. Oireet ovat hyvin yksilöllisiä ja voivat vaihdella samallakin henkilöllä.
Matala verensokeri tekee diabeetikosta äkäpussin. Moni kuvailee tuntevansa myös toivottomuutta, kun aivosolut alkavat kärsiä energianpuutteesta. Koko tilanne tuntuu synkältä, eikä ulospääsyä näy.
Muiden mielestä diabeetikko saattaa tässä tilassa vaikuttaa täysin eri ihmiseltä kuin normaalisti. Hän ehkä möläyttelee mitä mieleen juolahtaa, käytössäännöistä piittaamatta. Pahimmillaan käytös muuttuu aggressiiviseksi: diabeetikko alkaa tapella ja räyhätä.
Joskus jälkipyykkiä pestään käräjillä asti, kun pohditaan, onko poliisin kanssa nahistellut diabeetikko syyntakeinen. Onneksi näin dramaattiset tapaukset ovat hyvin harvinaisia, erikoislääkäri Juha Saltevo Keski-Suomen keskussairaalasta kertoo.
Myös liian korkealla verensokerilla on omat vaikutuksensa mielialaan ja käyttäytymiseen. Diabeetikon väsymys, haluttomuus ja aloitekyvyttömyys tulkitaan ehkä alkavan masennuksen merkeiksi, vaikka alavireisen mielialan syy olisi kohonneessa verensokerissa. Kun verensokeri huitelee lukemissa 20 - 25 mmol/l, ihminen voi taantua täysin. Joidenkin diabeetikoiden kertomukset hypo- ja hyperglykemiasta ovat aivan päinvastaisia kuin valtaosalla: korkea verensokeri tekee vihaiseksi ja matala verensokeri apaattiseksi.
Paitsi että jokainen diabeetikko tuntee verensokerin heilahtelut omalla persoonallisella tavallaan oireet voivat myös vähitellen muuttua. Ja verensokerin ja mielialan vaikutussuhde toimii myös toiseen suuntaan. Voimakkaat tunteet ja stressi nostavat useimpien diabeetikoiden verensokeria.
Alhaisen verensokerin aikana sanotut ja tehdyt asiat jäävät joskus kaihertamaan mieltä, joten tapahtuneesta on hyvä jutella läsnäolleiden kanssa. Vaikka tilanne puidaan perusteellisesti, tapaus voi jättää pelon sekä diabeetikon että läheisten mieleen.
(Vitut. Ihminen on ihminen kaikkinensa, mitään ei piilotella.)
Kaikkea huonoa tuulta tai väsymystä pidä laittaa verensokerin vaihteluiden piikkiin. Myös diabeetikolla on kehnot päivänsä, vaikka sokeriarvot olisivat täysin hallinnassa.
Usein kuulee ihmisten puhuvan niin kuin tunteet olisivat jonkinlainen riesa tai ongelma. Ne ovat kuitenkin aina tietoa omasta itsestämme.
Tyypin 2 diabeteksessa oireita ovat väsymys ja vetämättömyys varsinkin ruuan jälkeen, masennus ja ärtyneisyys, jalkasäryt, näön heikentyminen sekä tulehdusherkkyys.
(Niin. Lopulta istutaan sokeana pyörätuolissa rupisena kuin aids-potilas. Sitä ei meikäpoika aio odottaa.)
En osaa mitään, enkä enää opi helposti keskittymisvaikeuksien takia. Unohtelen. Pikkuisen kakkostyypin diabetes haittaa. En oikein näe lukea, ja lonkkakipu vaikeuttaa kävelyä. Mutta opiskelu on yhä hauskaa.
Tiedäthän, kun päämäärä näkyy, käynti hidastuu
Kun on saapumassa perille, pystyy jo laskemaan jäljellä olevat askeleet
Kun taival on lopuilla, matkantekoon on ehtinyt kiintyä
Siksi elämällä ei ole tarkoitusta
Jos sillä olisi, se voisi joskus säälimättömästi täyttyä
Päivitin WordPressin ja ComicPressin versiot. Kumma kyllä, nämä toimii. Ehkä. Mutta aiemmat postaukset on sekaisin, osin. Ei maha paljoo.
Kahdeksanjapuoli vuotta
Kepillä sohin jäätä ja muurahaipesää
Kestää, jää
Muurahaiset pujottelevat halkeamista kallooni
Minun sanani ovat rämiseviä haaveiden sirpaleita.
En oikein uskalla liikahtaa
Pelosta ettei jää paikkaa palata
Teitä ei ole kuin väärä
Pitää siis aloittaa polku
Noi sarjakuvat ei todellakaan ole päivittäin postattuja. Lokakuussa ajastin latautumaan sarjikset joulukuuhun asti ja jouluna luultavasti loppukevääksi. ComicsPress sen osaa.
Katos perhana, oli jääny ruksi tonne kommentoinninvaikeuttamiskohtaan. No perhana. Totta kai mulle vittuilu kelpaa.
